tiistai 24. syyskuuta 2013

Omenanvihreä Wurm pipo

neulottu Wurm pipo
              
 Lanka:  n.1 kerä 7 veljestä
(2009 vuoden Marttajärjestön juhlaväri)
Puikot: 3,5mm pyöröt (60cm)

Näin syksyn kallistuessa pikkuhiljaa kohti lokakuuta (mittari näytti tänäkin aamuna vain 7 astetta!), sitä alkaa todellakin kaivata jotain lämmikettä päänsä ympärille. Koska hyvin harvoin onnistun löytämään kauppojen hyllyiltä päähäni sopivaa pipoa, ajattelin tänä syksynä kokeilla itse etsiä jonkin silmääni miellyttävän pipomallin ja toteuttaa sen neulomalla. 

Eniten pipoissa vierastan kaikkia päänmyötäisiä malleja, joten ei olekaan ihme, että nähtyäni tämän Wurm pipon olisin heti halunnut päästä sovittamaan sitä päähäni. Sen lisäksi että se näytti olevan sopivan myssymäinen (sisään saisi sujautettua pidemmänkin hiuspehkon sujuvasti, eikä varmasti nutturan tai poninhännänkään kanssa tulisi ongelmia) järkeilin sen olevan näin ensikertalaiselle pipontekijälle sopivan helpohko malli. Niin kuin kuvistakin näkee, niin pipo on melko pitkälle vain oikean ja nurjan vuorottelua. Pipon ainut haasteellinen kohta lieneekin tuo reunus, joka neulotaan kaksinkertaisena.

neulottu Wurm pipo

Ainoaksi  materiaalihankinnaksi jäi pyöröpuikkojen ostaminen, sillä kotona sattui olemaan vielä pari kerää vuosia sitten ostamaani Marttojen juhlavuonna ilmestynyttä Novitan värjäämää 7 veljestä lankaa, joista itse silloin ihastuin täysin tuohon omenanvihreään sävyyn. Pyöröpuikkojen osalta olisikin sitten voinut tehdä vähän enemmän tutkimustyötä, sillä mukaani tarttuneet Novitan pyöröt osottautuivat jo heti alkumetreillä aivan todella kehnoiksi. Puikkojen kaapeli on jotenkin niin jäykkä, että se tuppasi kiertymään vähän väliä ja pingotti silmukoita juuri sen verran, jotta työtä joutui nykimään eteenpäin. Toisen puikon pää oli myös aivan järkytävän terävä ja jouduin hiomaan sitä vähän "sormenpääystävällisemmäksi".

Pyöröpuikkojen kanssa eka ajatus kyllä taisi olla, että mitenkäs näitä oikein käytetäänkään ja niinhän siinä kävi, että jouduin googlettamaan siihen vähän apuja netin syövereistä. Hyvä opetusvideo löytyikin Dropsin neulontavideoista, jonka avulla pääsin nopeasti kärryille aloituksesta. 


Oma päänympärykseni on 57cm ja piposta tuli oikein sopivan kokoinen luodessani pipon aloitukseen 90 silmukkaa (S-koko). Olin myös iloisen helpottunut siitä, että tuo kaksinkertainen reunus ei sitten lopputiessään ollutkaan sen pahempi juttu! Ja ei muuten taatusti palele tämän tytön korvat tulevan talven paukkupakkasissa ja pohjoistuulen viimoissa, on sen verran lämpöisen tuntuinen :) 

Tuon reunuksen voi myös muokkailla enemmän tyttömäiseksi pienellä ohjeenmuutoksella neulomalla taitoskerroksen nurjan sijaan 2 oikein yhteen ja tekemällä sitten langankierron. Huomasin myös osan muokkailleen sileään raitakerrokseen tuota samaa *2o yhteen, langankierto* neulosta, joka paitsi näyttää kivalta, niin tuo varmasti myös vähän vaihtelua tuohon oikean ja nurjan neulomiseen. Itsestäni ainakin välillä tuntui väsyttävältä toistaa koko ajan samaa, mutta toisaalta pystyipähän samalla neuloessa seuraamaan myös telkkaria.

Ja suomennettu ohje tähän pipoon löytyy täältä.

No nyt ei pipo kiristä päätä.. ;)

sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Omenapiirakkaa


Huomasin ystäväni suositelleen tätä Kinuskikissan herkullista omenapiirakan ohjetta ja niin siinä sitten kävi, että päädyin itsekin eilen leivontapuuhiin. Ohjeessa mainittu pohjataikina oli kuulemma ollut liian suolaisen piirakan makuinen, joten vaihdon sen monissa juustokakuissa käytettyyn perinteiseen keksipohjaan (180 g Digestive-keksejä ja 75 g voita tai margariinia). Tuollainen keksipohja on sitäpaitsi huomattavasti helpompi ja nopeampi tehdä, kunhan muistaa vain tarkkailla rasvan määrää.

Koristelussa käytin omenankuorien lisäksi viime syksynä Tiimarista ostamiani syksyisiä koristekurpitsoja, jotka antoivat kakulle aika hauskan ilmeen :) Kyllä tätä kelpasi näin sunnuntain herkutteluna kahvipöydässä nauttia ja makunsa puolestahan tämä on ehkä parhainta omenakakkua, mitä olen kuunaan tehnyt! Ehkä se on tuo kinuski, joka uunissa oikein imeytyy tuohon omenatäytteeseen..

Pohja:
3 ½ dl vehnäjauhoja
2 tl sokeria
ripaus suolaa
100 g voita tai margariinia
½ dl vettä
Omenatäyte:

500 g omenoita
½ tl raastettua inkivääriä tai inkivääritahnaa
2 tl kanelia
Kinuski:
100 g voita
1 dl fariinisokeria
Vaniljatäyte:
4 liivatelehteä
2 dl kuohukermaa
1 vaniljatanko
1 ½ dl tomusokeria
2 valkuaista
200 g maustamatonta tuorejuustoa
2 rkl sitruunamehua
Kakun pinnalle:

vaniljansiemeniä/vaniljajauhetta
3 omenan kuori
kanelitankoja


Kuori omenat ja poista siemenkodat. Leikkaa omenat ohuiksi viipaleiksi. Omenoiden esikypsentäminen ei ole välttämätöntä, mutta mikäli omenat ovat laadultaan kovia, se on suositeltavaa. Esikypsennä omenoita pienessä vesitilkassa 2-5 minuuttia, kunnes omenat ovat hieman pehmenneet. Kaada ylimääräinen vesi kattilasta.
Raasta inkivääri. Sekoita inkivääriraaste tai valmis tahna omenoiden joukkoon. Lisää kaneli.
Levitä omenaviipaleet pohjan päälle.
Mittaa kattilaan voi ja fariinisokeri. Kuumenna MIEDOLLA lämmöllä, kunnes seos alkaa hiljalleen kuplia. Anna kuplia pienellä lämmöllä noin 5 minuuttia, kunnes seos on paksua kinuskia.
Kaada kinuski vuokaan omenoiden päälle.
Paista 200 asteessa noin 25 minuuttia. Varmista omenoiden kypsyys ennen uunista ottamista. Anna leivonnaisen jäähtyä.
Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Halkaise vaniljatanko ja kaavi sisältä siemenet veitsenkärjellä. Lisää siemenet kermaan ja vatkaa vaahdoksi. Lisää vaahdotuksen lomassa joukkoon tomusokeri.
Vaahdota valkuaiset. Yhdistä kerma- ja valkuaisvaahto sekä tuorejuusto vatkaimella kevyesti sekoittaen.
Kuumenna sitruunamehu kiehuvaksi ja sulata joukkoon liivatelehdet. Sekoita ohuena nauhana hitaasti vatkaten täytteeseen. Kaada täyte vuokaan.
 Anna hyytyä jääkaapissa kolmisen tuntia. Irrota kakku vuoasta muovilastalla ja poista sitten vuoan reunus. Siirrä tarjoilulautaselle.

tiistai 17. syyskuuta 2013

Ensimmäinen SVY pakettini

Kissa oli heti kaverina tutkimassa paketin sisältöä!

Tänään sain ensimmäisen Salainen virkkausystävä 2013 -pakettini :) Tällä päivityksellä onkin mukava rikkoa tämä pienoinen blogihiljaisuuteni, joten:

Paketin sisältä paljastui 3kpl pannunalusia, jotka lämmittivät mieltäni monellakin tapaa. Ensinnäkin värivalinnat olivat juurikin niitä, joista pidän (punaista, oranssia, violettia, limenvihreää.. yleensäkin kaikki puhtaat ja raikkaat värit ovat lähellä sydäntäni!) ja ennen kaikkea annan todella paljon arvoa muutenkin kaikelle itsetehdylle. Ajatus siitä, että lahjan antaja on todellakin ajatellut minua työhön uppoutuessaan, on jotakin niin paljon henkilökohtaisempaa. Itse asiassa tämä paketti liikautti minussa pitkästä aikaa jotain, sillä en itse asiassa edes muista, milloin joku olisi muistanut minua jollakin omatekoisella jutulla. Sitä on yleensä itse se, joka niitä sukkia ja lapasia muille väkertää, niin ei jotenkin osaa edes odottaa itse saavansa mitään. Ihailin myös pitkään ystäväni todella kaunista virkkausjälkeä, jollaiseen toivoisin itsekin jonain päivänä yltäväni. Siis kerrassaan vau! Hetkellisesti jo mietin, että raaskinko näitä ollenkaan käyttöön edes ottaa, mutta ennen kuin olin ehtinyt edes puolitiehen tätä mietiskelyäni, olin huomaamattani astellut jo keittiöön ja asetellut nämä keittiönpöydälle :)

Ja täytyy tähän loppuun vielä kiteyttää, että Ystäväni oli onnistunut kokoamaan näistä pannunalusista aina tölkinklipsuja myöten "minunnäköiseni", sillä yksi omista hurahduksen kohteistani kuluneen kesän mittaan ovat olleet juurikin nämä kaikenlaiset klipsujen ympärille ideoidut virkkaustyöt. Itse en ole ehtinyt toteuttamaan vasta kuin yhden laukun, mutta kaikenlaisia ajatuksiahan tuolla pääkopassa tuntuisi pörräävän.. Ja lisää varmasti vielä tulee, tässä syksyllähän pitäisi ilmestyä jonkinlainen suomalainen klipsukirjakin. Sitä odotellessa!

Ja vielä lähikuvaa :)

Kiitoksia vielä sinulle Salainen virkkausystäväni ja toivotan sinulle mitä parhainta syksyn alkua!

keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Voihan puolukka!

Toinen sankollinen siivottuna..

Sain eilen patistettua itseni metsään parin marjaämpärin kanssa, vaikka alkuun mietinkin raahaavani niistä toista aivan turhaan mukanani. Ehkä olin vähän liiankin skeptinen itseni suhteen, mutta tosiasia on, etten edes muista milloin viimeksi olisin ollut puolukkametsässä. Samalla olin hyvin ehtinyt unohtaa miten paljon metsässä kykkiminen käykin selän päälle, auh!

Jokatapauksessa, myös mieheni intoutui lähtemään poimintaseuraksi ja vaikkakin vain toisella meistä oli mukana marjanpoimuri, niin pari tuntia myöhemmin meillä oli kuin olikin molemmat sangoista täynnä puolukkaa. Yritettiin samalla pitää silmämme auki myös ruokasienten varalta (tai no minusta siinä ei kyllä kauheammin tainut apua olla, sillä oma sienituntemukseni rajoittuu hyvin pitkälle kanttarelliin ja korvasieneen -sitäpaitsi en edes pidä sienistä!) Noh, sienet jäivät kuitenkin vielä odottelemaan löytäjäänsä, sen verran hyvin olivat metsään kätkeytyneet.

Loppuilta vierähtikin sitten marjoja putsatessa ja olihan sinne sankkoon pari inhottavaa salamatkustajaakin ehtinyt livahtamaan -nimittäin hämähäkkejä. En nyt suoranaiseti kärsi mistään fobiasta noita kahdeksanjalkaisia vipeltäjiä kohtaan, mutta sen verran vastenmielisiä otuksia kuitenkin ovat, ettei niihin kovin mieluusti haluaisi koskea. Yäks :)

Tänään onkin sitten satanut vettä, joten voikin keskittyä sisätiloissa puuhasteluun. Ehkäpä viimein saisi virkattua tuon pääkallohuivin valmiiksi, josta puuttuu enää yksi rivi.. Sit oiskin enää pingottaminen, josta täytyykin käydä hieman lueskelemassa, että miten se tapahtuu. En nimittäin ole sellaista ennen tehnyt!